Nopea pikapäivitys töissä ollessa siis...

Asumme edelleen yksiössä eikä loppua näy. Eikö animalia ja amnesty voisi puuttua tähän tilanteeseen?!? Onhan tämä nyt jo ihmis-ja eläinoikeuksien rikkomista, että kaksi ihmistä ja kaksi koiraa asuvat yksiössä. :D Toisaalta on kyllä ihan kiva, että kaikki neljä olemme kokoajan toisiamme lähellä.

Mitäs  koiramaista me ollaan viime aikoina puuhailtu. öööö.... Irkku harrastaa siis tokoa nykyään ja jopa hra L on kertaalleen käynyt Irkun kanssa tokotreeneissä ja hänpä innostui siitä! Nyt kotona harjoitellaan miltei joka päivä paikallaan oloa, maahanmenoa ja perusasentoa. Hra L oli myös Irkun kanssa paikkaamassa poissaolijoita Ronin keskiviikon TC-kurssilla. Kerrassaan täydellinen mies! Pärjää sekä minun että koirieni kanssa. :)

Roni osallistui M:n kanssa parsoneiden agimestiksiin, joissa Roni oli ykkösluokan paras. Jee Jee! Saatiin hieno ruusukekin (otan kuvan joskus), joka tosin olisi Ronin mielestä paljon kivempi palasiksi pureksittuna. Irkku oli jälleen turistina mukana.

Lenkit sujuu edelleen ihan ok, kunhan ei "viholaisia" ole näköpiirissä. :) Ronia en nykyään uskalla pitää irti muuta kuin paikoissa, joissa näen kauas. Pitkällä fleksillä se ulkoilee siis edelleen lähimetsissä ja tiheissä metsiköissä. Eipä se tunnu siitä juuri kärsivän. Fleksin kanssa onkin todella kätevä harjoitella vapaana oloa, sillä sen avulla pystyy luomaan illuusion vapaana olosta ja minä pysyn  rauhallisena. Näillä mennään kunnes olen varma, että Roniin voi taas luottaa. Hyvä harjoittelupaikka on myös aseman viereinen koirapuisto, jossa kulkee paljon ihmisiä ohi ja Roni voi olla vapaana. Nykyään Roni tuleekin 95%sti luo, vaikka tekisi mieli mennä aida raosta rähjäämään ohikulkevalle äijäporukalle. Jee jee!!

Irkun kanssa ollaan harjoiteltu näyttelytaitoja näyttelytreeneissä ja kotona. Tytsy osaa seistä hienosti, mutta kävelyttäminen (vai mikä se on) muistuttaa enemmän tokon seuraamista. Noo.. ehkä se Niinan kanssa sujuu paremmin. Minähän en siis Irkkua esitä, kun oon niin kova jänskäämään.

Tällaista meillä. Rauhallista yhteiseloa lenkkeilyn tokon ja agin merkeissä. Minä haaveilen yhteisestä vapaapäivästä ja päiväretkestä esim. seitsemisen kansallispuistoon. Pienet on ihmisen haaveet, kun on onnellinen. :)

Mistäs sitä aloittaisi... Hmmm. En oikein edes muista mitä kaikkea ollaan tässä viime postauksen jälkeen touhuttu. Pitää hetki oikein miettiä.

Irkun Mila-sisko oli ainakin meillä hoidossa ja hyvin meni! Aluksi ajattelin lenkittää hurjat erikseen, mutta hyvin sujui kolmenkin koiran kanssa lenkkeily, kunhan piti huolen ettei tullut ohittamistilanteita. :) Mitään kinaa tai ärinöitä ei tyttöjen välillä ollut ja Milasta tuli Ronin kanssa niin hyvä kaveri, että Irkku oli välillä se kolmas pyörä. Eli kaikki kiltit ja pienikokoiset narttukoirat vaan meille hoitoon. Pitäisköhän alkaa tekemään tuota työkseen, vois tienatakin paremmin kuin nykyään. :D

Roni oli ensimmäisissä virallisissa agilitykisoissa lainaohjaajansa kanssa. Itse jännitin kisatilannetta ihan hulluna, vaikka oma roolini olikin olla vain kenneltyttönä. Eniten jännitti se miten Roni pysyy lähdössä (eli lähteekö tappamaan jotain puudelia selkänsä taa) ja se miten sen saa maalissa kiinni (eli lähteekö tappamaan jotain edessä olevaa puudelia). Aivan turhaa oli se jännitys! Roni ei korvaansakaan lotkauttanut toisille koirille, kun Ihanan Marikan kanssa sai mennä agilitya ja paljon! Kisamenestyksestä voi lukea täältä. Irkku oli paikalla ihan vaan kisaturistina ja hyvää teki sillekin. Kun M palailee Epsanjasta alkaa Ronin luokkanousut. haha. :)

Oltiin mummolassakin tässä käymässä koko perheen voimin ja siellä tehtiin verijälkeä molemmille "lapsille". Kysyinkin herra L:ltä, että olisiko hän voinut puoli vuotta aiemmin kuvitella itseään kävelemässä ryteikössä verisen sienen edellä laittamassa muovipussin paloja puihin kiinni. Ei kuulemma olisi. :D Annoimme jälkien vanheta ehkä 16 tuntia. Kumpikaan koirista ei onnistunut tehtävässään kauhean hyvin, minun häsellykselläni tosin saattaa olla vaikutusta asiaan. Mun temperamenttini vain on sellainen, etten jaksa odottaa, että koira hoksaa itse vaan menen heti höseltämään väliin. :) Irkulla tosin jäljen loppupuolella syttyi lamppu päässä, mutta minusta tuntui että se enemmän seurasi meidän ihmisten jälkiä kuin sitä verijälkeä. Molemmat kuitenkin suoriutuivat joten kuten kaadolle. Täytyy kokeilla joskus tässä myöhemmin uudelleen. Irkun kanssa tosin voisi kokeilla ihmisjälkeä (vai mikä se nyt onkaan).

Ronin kanssa on alkanut (taas) uudenlaiset hankaluudet. Huoh. Ennen se totteli vapaana ollessaan kuin unelma, mutta ei enää. En nykyään enää uskalla pitää sitä oikeastaan missään muualla kuin poluttomissa metsissä huitsin nevadassa irti. Se nimittäin on Irkun tulon myötä alkanut kuvittelemaan, että on hänen velvollisuutensa hätistää kaikki vastaantulijat pois kimpustamme (Joo joo, johtajuusongelmiako vai tilanteenlukutaidon puutetta). Pureksinut se ei ole onneksi ketään sen suunnistajaäksidentin jälkeen, mutta se hyppii vasten ja haukkuu kaikki vastaantulijat. Ajattelinkin ostaa Ronille sellaisen pitkän liinan (kiitos Kaisa vinkistä), jotaa saan enemmän aikaa reagoida ja nyt lähimetsissä Roni ulkoilee fleksissä Irkun ollessa vapaana. Harmillisinta tämä on sen takia, että Ronille riittää vallan hyvin se kahdeksan metrin fleksi. Se kun ei lähde sen kauemmaksi muutenkaan, mutta kun siihen ei muuten voi enää luottaa. Ärsyttää!! Luoksetuloa yritetään kokoajan vahvistaa kummallakin, josko se auttaisi. Ronille olen vielä tehostanut sitä niin, että heitän pallon minun taakseni, kun kääntyy heti käskystä luo. Josko joskus taas siihen voisi luottaa. Epäluuloinen pieni mammanpoika, jolla on kova saalisvietti. Tämä olisi minun diagnoosini. :) Jatketaan harjoituksia.

Kävin näyttämässä Irkkua pitkästä aikaa Irkun toiselle omistajalle Niinalle. Niina kehui Irkkua kauniiksi ja hyvätapaiseksi nuoreksi naisen aluksi. :) Ensimmäinen näyttely ipanalla on 4.10. ja sitä ennen pitäisi käydä mätsärissä treenaamassa. Tamsk järjestää myös näyttelytreenejä, joihin ajattelin huomenna suunnata. Irkulla alkaa myös ensi viikolla TOKO ja Ronskilla täsmätottis parin viikon päästä. Kivaa kivaa! Kaikkea uutta syksylle. Maanantai onkin meillä sitten oikein superkoirapäivä, kun ensin on Irkun TOKO ja sitten Ronin agi. :D Saa nähdä kauanko tämä laiskimus jaksaa harrastaa kahden koiran kanssa.

Olin viikonloppuna kaasona ystäväni häissä ja koirat olivat viikonlopun käytännössä isäni huostassa, vaikka samassa paikassa nukuimmekin. Isäni luona oli kylässä serkkuni perheineen ja heidän kaksivuotias Verneri poika leikki Ronin kanssa pallolla kirjaimellisesti koko viikonlopun. Aikuiset olivat päättäneet katsoa kumpi väsyy ennemmin, mutta kaksi päivää ei riittänyt näiden kahden väsyttämiseen. Edelleenkin jaksan ihmetellä tuon pikku äksyilijän kykyä olla lasten kanssa. Se antoi Vernerin ottaa pallon pois kiltimmin kuin kenenkään aikuisen ja kärsivällisesti odotti milloin se lentää. On se kuitenkin niin ihana! Kertaalleen Roni onnistui isältäni ja serkkuni mieheltä livistämään ovesta ulos (alkoholilla oli osuutta asiaan) eikä antanut heille kiinni. He hälyttivät siskoni apuun, jonka saavuttua Roni hyppäsi suoraan siskoni syliin ja alkoi nuolla tämän naamaa. Hassu otus. Irkku puolestaan nautiskeli "papan" seurasta koko sielunsa kyllyydestä. Se on ihan käsittämätöntä miten hulluna se on minun isääni. :D

Näiden viime viikonloppuisten häiden vuoksi ei meidän perheellä ole viimeisen kuukauden aikana ollut juurikaan yhteistä aikaa, joten suunnistimme maanantaina Oriveden metsiin perheretkelle. Se oli mukavaa! Samoilimme metsissä, söimme siellä eväitä, jutustelimme ja katselimme koirien kirmaamista hymyssä suin. Miksei elämä voi aina olla näin kiireetöntä. Hiukan minua stressasi mahdolliset marjastajat ja sienestäjät, vaikka minulle kerrottiinkin maaston olevan sellaista ettei sieltä mitään löytäisi. Perheretkeemme kuului myös koirille uusien valjaiden ja pantojen hankkiminen. On ne hienot! Tällaiset. 

Yksiössä asustellaan edelleen ja kaksiota kaivataan! Alkaa pikkuhiljaa ahdistaa se, ettei millään tavaralla ole omaa paikkaa ja kaikki vaatteet ei mahdu kaappeihin. Toivotaan nyt, että ennen joulua meille vapautuisi jostain kaksio, sillä meille oli taas eilen ilmestynyt uusi basso keittokomeron nurkkaan. Kotimme muistuttaa kohta enemmän treenikämppää kuin kotia. Muusikkomiehet. Huokaus. :D

Meidän harrastusrintamalla puhaltaa hiukan uusia tuulia... Eräs rakas ystävä (onpas mystistä) alkaa kisaamaan Ronin kanssa agilityssä ja meidän Tiina-valkku lupasi, että Irkku saa tarvittaessa siirtyä Ronin tilalle meidän agilityryhmään kunhan opettelee alkeet ensin jossain muualla. Jee! Ajatuksena onkin nyt se, että hankin toisen seuran jäsenyyden ja maksan kausimaksun, jolloin Marika ja Ville voivat koutsata mua Irkun kanssa alkeissa samalla kun treenaavat Ronista maailmanmestaria! Niin, päätelkää siitä nyt sitten jotain... :) Ajattelinkin tehdä niin, että ilmoitan Irkun TOKOn  ja sitten vaivihkaa jossain vaiheessa siirryn sinne Ronin kanssa. Ei mulla vuorotyöläisenä ole kuitenkaan aikaa harrastaa kahden koiran kanssa kahta lajia niin olisi hyvä, jos voisi vähän vuorotella. Roni meinaan tykkää ihan hulluna tokoilla ja agilityharrastamisen sen kanssa hoitaa kohta joku muu niin minä voin keskittyä tokoiluun.

Oltiin siis torstaina treenaamassa kokoonpanolla Kosto, Aino, Roni ja Irkku. Mentiin sillä mentaliteetilla, että kaikki kokeilevat kaikkia koiria. :D Hra L:kin kokeili Ronin kanssa pienen radan pätkän ja hiukan harmitti, kun se sujui ihan melkein yhtä hyvin kuin mulla ja Ronilla. :D Roni meni Marikan kanssa ihan tosi paljon paremmin kuin mun kanssa ja Villen kanssa ihan super hyvin. Ville on itse niin nopea, että saa Ronistakin ns. parhaat tehot irti! Marika taas on ohjaajana NIIIN paljon taitavampi kuin minä, että tästä parivaljakosta kuullaan vielä... On se vaan hyvä koira ja ihanaa, että saa arvoisensa ohjaajan. :P Go Marika Go!

Irkullakin syttyi torstaina lamppu päässä agilityn suhteen. Mentiin hiukan keppejä, puomia ja hyppy-putki-hyppy-suoraa. Varsinkin tuosta suorasta Irkku oli ihan onnessaan! "Kato äiti, mä osaan!!"-ilme naamalla se mennä viipotti, mutta ei juoksennellut nyt yhtään omiaan, vaikka aluksi jännitti päästää se irti, koska en halua opettaa sitä siihen agilitykentällä juoksenteluun vaan pidän mieluummin kiinni. Huomattiin myös porukalla se, että minä taidan olla Irkulle se maailman paras palkka. Namitkin on ok, mutta lelut ei vois vähempää kiinnostaa vaan on ihana hyppiä mun kanssa ja nuolla naamaa, kun kehutaan. :) Oikea mamman tyttö. Oli mulla kaksi väsynyttä koiraa (ja yksi ihminen) kotona, kun oltiin monta tuntia kentällä.

Ja arvatkaas mitä! Mulla on kaksi hihnassa suht nätisti kulkevaa koiraa!! Alkusähellys ja yllättävät koirien kohtaamiset on asia erikseen, mutta muuten ei mene hermot enää läheskään joka lenkillä ja nameja kuluu!! Ihanaa!

Huomenna olisi tarkoitus treffata Irkun Mila-siskoa, joka tulee meille yökylään ensi viikonloppuna. Pinsereiden kesäpäiville ei valitettavasti päästä, kun mulla on iltavuoro. :(  Ja maanantaina olisi tarkoitus agilityn jälkeen lähteä pariksi päiväksi mun mummolaan! Kivaa!

Kommuunimeininkiä

Meitä asuu nyt siis yksiössämme neljä olentoa. Kaksi kaksijalkaista ja kaksi nelijalkaista. Minun karvaiset lapseni ovat saaneet uuden isäpuolen, joka jaksaa touhuta niiden kanssa melkein yhtä paljon kuin mamma. Hiukan ehkä meillä on ahdasta, kun kaksion kamat muutettiin jo kalustettuun yksiöön. Isompi asunto on onneksi jo haussa. Mutta sopu sijaa antaa. Ronikin on vasta muuton jälkeen täysin hyväksynyt tämän hra L:n elämäänsä. Nyt saa jo nostaa syliin ja luunkin viedä tarvittaessa suusta. Roni nukkuu myös tämän herran kainalossa jo ihan rentona luottaen ettei mitään satu. Minä olen luullut, että Roni on ollut ok hänen suhteensa jo kauan, mutta muutosta positiiviseen suuntaan tapahtuu kuulemma kokoajan. Tämä hra L on muuten niin hyvä kepo, että kannattaisi olla ihan kateellinen. Minun talkoillessani agilitykisoissa hän treenaa koirien kanssa kentän laidalla rauhallista käytöstä. Hra oli myös M:n lainakepona meidän agitreeneissä, kun M tuurasi minua Ronin kanssa agilityssa minun ollessa yövuoroissa. (tästä ehkä lisää myöhemminkin). Ah, tätä elämän onnea! :)

Oulun reissu

Kävimme kesälomani alkajaisiksi Oulussa Hran siskon luona. Hänen siskollaan on kolme lasta, olisikohan olleet 10-, 8- ja 6-vuotiaat. Lapsien lisäksi talossa oli 4 kissaa ja vierailulla  puoli sukua. Kääk!! Koirat joutuivatkin nukkumaan yönsä autossa, sillä minun hermoni ei olisi kestänyt sitä tarkkaa vahtimista niiden kissojen takia. Roni ja Irkku käyttäytyivät lasten kanssa esimerkillisesti. Roni luovuttaa lelunsakin lapselle paljon nätimmin kuin aikuiselle. Irkku juoksi onnessaan lasten kanssa kilpaa, Roni ei siitä niinkään innostunut. Tosi kiva reissu ja Oulu on kyllä kaunis kesäkaupunki. Hailuodolla ja keskustassa käytiin lenkillä.

Irkun juoksut

Alkoi lomani ensimmäisenä päivänä ja samana päivänä Irkku oppi TÄYSIN sisäsiistiksi. Merkillistä. Juoksujen aikaan Irkku oli normaalia rauhallisempi ja väsyneempi, mutta muuten ei sen kummemmin eroa Irkussa huomannut. Ronikaan ei noteerannut juoksuja juuri lainkaan muuten kuin nylkyttämällä hiukan tärppipäivinä naamallaan ilme:"äiti, miks mä teen näin?" ja merkkaamalla tarkemmin Irkun pissat ulkona. Mutta ikävin seuraus juoksuilla oli irtokoirien iholle tuleminen, sillä meilläpäin tosiaan suurin osa koirista lenkkeilee hihnatta tai hallitsemattomina fleksissä. Sai siis vähän väliä olla häätämässä uroskoiria meidän kimpusta. Se ei ollut kivaa ja muutaman kerran sai pelästyäkin ihan tosissaan!

Suunnistajan surma (ainakin melkein)

Olimme Järvenpäässä ollessamme ryteikköisessä umpimetsässä lenkillä, kun yhtäkkiä vastaamme tuli suunnistaja. Roni ehti nähdä tämän suunnistajan ensin ja kävi samantien näykkäämässä suunnistajaa nilkasta. Mitä tietenkin heti Ronia huutelemaan luo ja se tulikin heti. Suunnistaja oli onneksi ihan ok asian suhteen ja minä pyytelin anteeksi minkä kerkesin. Tarjosin puhelinnumeroanikin, mutta suunnistaja ei sitä huolinut. Tämän tapauksen jälkeen olen ollut Ronia irtipitäessäni vielä entistä tarkempi ja vainoharhaisempi ja yrittänyt vahvistaa siihen, että juokseva ihminen ei ole saalis. Toivottavasti tällainen tapaus ei toistu.

Juhannus

Juhannusta vietimme mökillä keskellä korpea. Meidän perheen lisäksi reissulla oli mukana M Sampon ja Koston kanssa sekä minun työkaverini ja hänen poikansa ja kummityttönsä. Koirat saivat juosta sielunsa kyllyydestä vuoroissa (ymmärrettävistä syistä Sampo, Kosto ja Roni eivät juoksennelleet samaan aikaan, ainakaan suunnitellusti.).Meidän perhe majoittui pienessä saunakamarissa ja siitäkös Roni tykkäsi, kun sai yölläkin käydä saunassa. Juhannusaattona Roni kävi meidän naisten kanssa illalla jo saunassa ja uimassa. Roni piti tosin kesken saunomisen viedä autoon, kun ei raasu osaa lopettaa mitään ajoissa. Irkku ei saunomisesta ainakaan vielä piittaa.

Sunnuntaina meinasi käydä ja vähän kävikin köpelösti. Heräsin aamulla siihen, kun kosto on meidän oven takana. Unenpöpperöisenä en ehtinyt ajatella muuta kuin "voi ku söpöä, kun Kosto tuli meitä heti aamusta moikkamaan". Ei mennyt kuin sekunti ja ovi aukesikin ja Roni oli Koston seurana saunan kuistilla. Onneksi terrierin omistajalla on nopeat refleksit, sillä nousin salamana sängystä ja nappasin Koston valjaista ilmaan ennenkuin vahinkoa ehti tapahtua. Hra L. tuli hakemaan sitten Ronin tilanteesta pois. Muut paitsi minä selvisivät tästä tilanteesta onneksi naarmuitta. Sampolla ja Kostolla kuitenkin jäi tästä tilanteesta kierrokset päälle, jonka vuoksi heille tuli sitten melkein heti perään sanaharkkaa. Kaikki kuitenkin onneksi selvittiin hengissä juhannuksesta. :)

Nyt ei jaksa enää kirjoittaa niin laitanpa pari kuvaa meidän lomailuista. Yritän jaksaa jatkossa päivittää hiukan useammin. :) Ja anteeksi kökkö kieli. Kolmannen yövuoron loppumetreillä ei oikein ajatus kulje. Musmus.

Roni kaivaa ja Irkku on linssiluteena.

Irkkukin kaivaa, taustalla Tino

Roni ei osaa lopettaa...

Uusimmat perheenjäsenemme: etualalle toiseksi uusin ja takana uusin.

Osaankohan mää...

Saatiin tällainen tunnustus Romeolta ja sen emännältä!
 

Säännöt:
1. Anna tunnustus viidelle blogille, jotka eivät vielä ole tunnustusta saaneet.
2. Valituilla blogeilla tulee olla tarkoitus, päämäärä.
3. Tunnustuksen saaneen blogin on linkitettävä omaansa blogi, josta sen sai.
4. Tunnustuksen logo on laitettava omaan blogiin ja linkitettävä antajan blogiin

Ronin ja Irkun Top 5:

Apua... Niin monet on jo tän saaneet.

1. Risto ja Ilona

2. Miki-pinseri

3. Muusa-pinseri

4. Emman ja Kiukun treeniblogi

5. Elvis, Elma ja Lotta

Tässä kuvia sisaruksista keran Ronin

Hyvin tulevat tytsyt edelleen keskenään toimeen, vaikka Milasta on tullut jo Nainen. Irkun naiseksi tuloa vielä odotellaan.

Tässä kuvia meidän kynsien leikkuu sessioista:

Ja kun näin hienosti antaa leikata niin tulee namia, jonka jälkeen ilme on:

Tässä Irkun ilmeitä kynsien leikkuun aikana:

Älä siinä vaan kuvaa vaan AUTA. :)

Kevät on tullut ja Roni RAKASTAA parvekkeella auringossa loikoilua. Irkku heiluu mukana muuten vaan:

Tässä poseerataan:

Koirallani ei ole vartaloa, ainoastaan iso pää :D

Paparazzi iski yöllä (Irkku on todennäköisesti peiton alla piilossa :)

Miten niin meidän väliin ei mahdu kukaan ;)

Näin se siis alkoi... :P


Matkalla mummulaan poikkesin kylässä. Ihanaa smoothieta. Nam.

Mummulassa

Vanha rouva Manta aka Toope

Ronin ja Tyykon leikit

Johon Irkun on pakko mennä häsläämään väliin. :D

"Papan" kainalossa on ehkä maailman ihanintä köllötellä.


Sopu sijaa antaa

Ihana Tyykelsson



Mamman pikku lapsenvahdit


Vauhtia ja vaarallisia tilanteita



Tilaa oli lenkkeillä, eikä paljon hihnoja tarvittu.



Väsyhän tuosta kaikesta touhusta tuli. Ainoastaan laumanjohtaja valvoo alamaisiaan. :)

Siinä ne nyt oli. Oon niin superlaiska ja kärsimätön latailemaan näitä kuvia tänne. :D

Sekä koirilla, että emännällä on kevättä rinnassa. Me kaikki käyttäydytään tosi huonosti ja edesvastuuttomasti. :D Ohitusongelmat on ja pysyy, kun en jaksa niihin aina (lue: ikinä) ihan hirveästi panostaa. Meillä on naapurustossa varmaan tosi hyvä maine. Irkku kiljuu ja Roni rähjää, kun ohitetaan liian läheltä (20metriä tai vähemmän) toisia koiria. :( No ehkä joskus mekin mennään hienosti ohi. As if. Sen tajusin yksi päivä, että varsinki Irkku tarvitsee teho kontaktitreeniä. Se ei tunnu lainkaan tajuavan mikä on homman nimi. :) Muutenkin sellainen "kurileiri" olisi paikallaan, sillä kohta minä olen laumamme toisiksi ylin ihminen. Minä olen vähän liian lepsu. :)

Roni on tässä sairastellut aika paljon syystä jota en tiedä. Oma epäilykseni on, että kalkkuna ei sille sovi. Ensin sillä oli melko paha korvatulehdus ja nyt sillä on tosi paha ripuli. Raasuriepu on ihan kuitti. Canicurit syö onneksi pitkin hampain Irkun kadehtiessa vieressä ja nesteitä se juo jonkin verran kielen ja riisin keitinliemen muodossa. Huolestuttavinta asiassa on se, että edes piimä ei kelpaa, vaikka Irkku kärkkyisi siinä vieressä. Kyseessä on kuitenkin meidän Roni, joka söi reilut kymmenen hiilitablettiakin suoraan kädestä epäröimättä. Aamulla, kun pääsen yövuorosta käyn hakemassa kunnon tropit, jotta saataisiin poitsu kuntoon. Onneksi eräs ystävällinen herrasmies on hoitanut koiria kotona minun ollessa yövuoroissa. Kiitos siitä! Valitettavasti, kun töistä ei saa koirien sairastuessa vapaata. :(

Minä olin viikonlopun mökillä ystävien kanssa ja oli ihanaa! Irkku oli työkaverini Marikan luona hoidossa Petu tanskandoggin kaverina. Kuvia täältä niille kenellä facebook on käytössä. Kokoeroa oli melkein 70kg ja ties mitä senttiä, mutta se ei menoa haitannut. Olivat nukkuneet samassa petissä ja nuoleskelleet toistensa huulia. :) Tavattiin ennen viikonloppua koirapuistossa niin, että Ronikin oli mukana ja yllättävän hyvin Ronikin sieti vanha herra Petua. Vähän piti sille ärhennellä, mutta onneksi Petu vaan hymähteli moisen rääpäleen uhituksille. Tuskin samoihin sisätiloihin voi poikia päästää, mutta lenkkeily vapaanakaan tuskin tuottaa ongelmia vastedeskään. Kiva kiva! Roni oli T:n mukana Järvenpäässä ja mukavaa oli silläkin ollut. Oli kyllä kauhea ikävä karvaisia lapsia viikonlopun jälkeen ja jokainen huolehtiva äitihän soittelee perään, kun ei itse ole läsnä. :) Kiitos Marika ja T loistavista hoitopaikoista ja tarkoista raporteista.

Minulle on tulossa noin viikon työreissu Istanbuliin vajaan kuukauden päästä ja koirat menee serkkuni ja hänen poikaystävänsä luo hoitoon siksi aikaa. Jännittää se ihan hirveästi, sillä Roni ei ole koskaan ollut pidempiä aikoja muualla kuin T:llä tai isälläni hoidossa. Roni kun on sellainen pikkuinen jännittäjä ja tukalassa tilanteessa helposti näykkii. :( No onneksi serkkuni on Ronille tuttu tyyppi ja pitää vaan keksiä jotkut varahoitopaikat, jos siellä ei suju. Irkku Marikalle ja Roni T:lle tarvittaessa. Ainoa ongelma on, että serkkuni asuu Seinäjoella, joten matkaa hiukan on palautuspostille. No, ei se murehtimalla parane ja serkkuni ehdottomasti haluaa penskani hoitoon ja osaa niitä varmasti hoitaa hyvin. Ja puhelimet on keksitty :)

Irkku on jälleen kunnostautunut sähkömiesnaisen roolissaan syömällä KAIKKI modeemin johdot. Eli taaskaan ei ole kotona nettiä. Pitää kait soittaa Tampereen puhelimelle, että kuulkaa teidän johdot meni vaan ihan yhtäkkiä poikki. Tuhannen päreiksi. Maanantaikappaleita kaikki tyynni.

Ihmissuhde-elämässä edelleen kaikki hyvin. :) Tajusimme juuri eilen, että miksi ihmeessä kökötämme minun  pienessä yksiössäni kaiken aikaa, kun toisella on kaksio? Minulla ja koirilla onkin siis edessä ns.puolimuutto, kun alamme hengailemaan isommassa asunnossa jossain vaiheessa. Ei huolta, yhteenmuuttoa ei ole luvassa, mutta tulemme varmasti viettämään paljon aikaa myös hänen asunnossaan., jos vaan koirat sinne edes jonkin verran sopeutuvat. D.A.P. haihduttimet vaan kehiin ja siellä olemista harjoittelemaan. Aina on onneksi koti minne palata, jos ei suju. Minulla tai koirilla.  :) Ajattelin, että näin voisi jatkaa sellaisen ööö kolme vuotta. Muuten koirat alkavat kokoajan paremmin ja paremmin sopeutumaan ajatukseen, että meidän laumassamme onkin neljä jäsentä toisinaan ja ovat todella onnellisia aina tämän neljännen jäsenen nähdessään. Hyvä niin.

Olikohan meillä muuta asiaa. En muista. Nukuin niin huonosti eilen Ronin ripuloinnin takia, ettei aivot toimi YHTÄÄN!!! Kaikki työtkin on vielä tekemättä eli taidan palata niiden pariin. Palaillaan taas, kun asiaa tulee.

Ilona haastoi Irkun kertomaan seitsemän totuutta itsestään, tässä ne nyt tulee:

1. Rakastan kaikkia ja kaikkea. Ilmoitan asiasta yleisimmin kiljumalla. Eilen lenkillä joku ohikulkija sanoi "Onpas söpöjä koiria" ja meinasin mennä solmuun, häntä heilui sen verran hurjasti.

2. Tasmanian tuholainen on leppoisa kaveri minuun verattuna, ainakin tuhojen suhteen. Rakastan järsimistä. Tähän mennessä olen tuhonnut tai yrittänyt tuhota: kahden eri vieraan kengät, kengän pohjallisia, sängyn kulmaa piti mielestäni hiukan pyöristää, lakanoita, oman pedin, KAIKKI mamman lipokkaat (muut kengät saa olla rauhassa), kaksi kännykän laturia, tietokoneen laturin, kaikki modeemin piuhat, lukuisia WC-paperirullia, yhden tupakka-askin sisältöineen, Ronin korvatippaputelin, varmasti satoja kyniä, huulirasvoja, deodoranttipulloja. En edes muista kaikkea.

3. Aina, kun minua komennetaan menen sängyn alle mököttämään. Varsinkin, jos joku muu kuin mamma kehtaa minua komentaa. Saatan mököttää siellä jopa tunteja.

4. Vingun mamin perään aina edes vähäsen. Rutiineista riippuu, että miten kauan ja miten lujaa. Ihan sama, vaikka minulla olisi ihmisseuraakin kotona, vingun silti. Välillä mamma luulee, että teen sen vain piruuttani. :)

5. Kun joku ihminen taloudessamme avaa silmänsä, minä olen kärppänä paikalla nuolemassa naamaa ja pomppimassa onnesta, sillä se on IHANAA, että on uusi päivä. En ymmärrä miksei muut ole asiasta yhtä iloisia? Usein aamut alkaa sillä, että minua komennetaan ja menen mököttämään.

6. En malta keskittyä ruokailuihin. Aina välillä täytyy loikkia ympäri asuntoa moikkaamassa kaikkia (paitsi Ronia, joka syö mut jos menen lähelle sen kippoa) ja sitten taas palata kipolle syömään muutama haukkaisu. Ruokailuni siis kestää....

7. Ulos lähtiessä tai ihmisen kanssa leikkiessä olen välillä NIIIN onnellinen, että loikin ja pompin kuin jänis. Ihan oikeasti!

Haastan: Pico- isän, Romeo-parsonin ja Romppu-kultsun

Sekä Kosto että Emma-sisko ehtivät haastaa Ronin paljastamaan seitsemän salaisuutta ja nyt se tulee (nää mitään salaisuuksia tosin ole):

1. Olen homo. En juurikaan perusta tytöistä enkä tosin pojistakaan, joten taidan olla käänteis-bi-seksuaali. Kukaan ei kiinnosta. Onneksi mamma leikkasi nuo pallit, ettei hormonit vaivaa senkään vertaan. Olen nylkyttänyt kahtena päivänä elämäni aikana: yhtenä Emma-siskoa ja yhtenä Irkkua

2. Tykkään istua sylissä, kun joku on WC-pöntöllä istumassa. Istun siinä hiljaa, niin etten vaan ole häiriöksi.

3. Nukun miltei aina peiton alla mamman mahan vieressä. Kun haluan peiton alle, kuopsutan peiton reunaa ja mamma nostaa sen. Nukkuminen on muutenkin kivaa ja Irkulle täytyy aina välillä aamuisin ärähdellä,kun se ei ymmärrä, että aamulla meillä heräillään rauhassa.

4. Rakastan vettä. Suihkussa, meressä, järvessä, sadettimessa, letkussa, juomakupissa... you name it.

5. Olen ovela saamaan mammaa leikkimään kanssani. Kun se ei muuten suostu heittelemään palloa, jemmaan sen eteisen kenkätelineen alle, josta en mukamas saa sitä pois. Raavin siellä lattiaa ja ynisen kunnes mammalla menee tähän hermot jossain vaiheessa ja se hakee sen pallon pois sieltä = leikkii mun kanssa. Hih. On se mamma tyhmä.

6. Rakastan sanaa VAPAA. Aina kun kuulen sen, juoksen kuin en ennen olisi vapaana ollut. Sama pätee agilityssä, hypin kuin en ennen olisi esteitä nähnyt.

7. Olen tosikko ruuan suhteen. Se, joka tulee metriä lähemmäs, kun MINÄ syön, kuolee. Tai ainakin annan niiden ymmärtää niin.(mamma on poikkeus, sille en uskalla alkaa..)

Näitä olisi varmaan ollut miljoonia, jos mamma vaan muistaisi kaiken.

Haastan: Ilonan, Muusan ja Mikin

Rappukäytävä kiljunnat on lähes historiaa! Jee! Ainoastaan, jos naapurin rhodesiankoiranarttu (Irkun ja mun mielestä I-H-A-N-A) tai toisen naapurin collieuros (Ronin mielestä K-A-M-A-L-A) osuu samaan aikaan rappuun, pitää mekastaa. Mennään siis suht rauhassa etapilta toiselle, tai siis Irkku menee, Ronille rappukäytävä on edelleen formularata, jossa kurveissa vaan suditaan. :D Irkku on melko äänekäs tapaus, mutta luin jostain sen kertovan siitä että viettiä löytyy. Toivon mukaan siitä on sitten hyötyä myöhemmin harrastellessa.

Olen huomannut, että pienetkin muutokset rutiineissa ja elämässä saa Irkun ahdistumaan. Yleensä käyn aina lenkin ennenkuin lähden kotoa. Lähden siis niin, etten välissä vaihda ulkovaatteita pois päältä vaan jätän koirat kotiin ja lähden. Tällöin Irkku ei jää vinkumaan perään, koska se on jo tuttu juttu. Mamma tulee varmasti takaisin kun se on aina ennenkin tullut. MUTTA pienikin muutos tähän jo muodostuneeseen rutiiniin saa Irkun vinkumaan perään. Toisaalta se tyytyy pieneenkin nurkalla pissattamiseen, kunhan käydään ulkona, joten ei haittaa mua. Nyt kun tuon tajusi. Kiitos Muusan blogin. :) Toinen tilanne, joka saa Irkun vinkumaan perääni on se, että jätän koirat kotiin toisen kerran lyhyen ajan sisällä. Esim. käyn äkkiä kaupassa, koirat kotona sen aikaa ja sitten lähden vaikka puolen tunnin päästä uudelleen kauppaan unohdettuani jotain. Kauhea kiljuminen perään. Jopa niin, että naapuri soittelee perään, että mitäs jos kuule tulisit kotiin koirasi luo. :( Mutta nuokin tilanteet on vältettävissä. D.A.P.-haihduttimen ostamista myös harkitsen taas, jospa se helpottaisi. Krooninen rahapula vaan estää sen hankinnan nyt. ;)

Hihnassa meillä meuhkataan edelleen, kun ei jaksa/ehdi tehdä niitä lenkkejä erikseen. Alkumeuhkan jälkeen tosin kulkevat jo suht nätisti, kunnes tulee toinen koira vastaan. Irkku kiljuu onnesta ja Roni haluaisi tappaa vastaantulijan. Ihanaa, kun on kaksi näin erilaista koiraa. :D Sama juttu on pimeällä ihmisten ohittamisen kanssa. Nykyään tosin meuhkaaminen kestää jo vähemmän aikaa eli toivoa on. Molemmat kulkevat erikseen tosi nätisti, silloin kun jaksan niitä erikseen viedä. En ota paineita, koska kyseessä on kuitenkin kaksi pienikokoista koiraa eli pystyn ne hallitsemaan ja edistymistä tapahtuu kokoajan. Kai.

Irkun kynsien leikkuu sujuu nykyään avustajan kanssa ongelmitta. Avustaja lähinnä vaan varmistaa ettei Irkku vahingossakaan pääse tilanteesta karkuun ja minä voin rauhassa keskittyä leikkaamaan niitä kynsiä. Pesut, kuivaamiset, hampaiden katsomiset ja muukin "ronkkiminen" on Irkulle ihan tuttua hommaa jo eikä niistä neuvotella. Kaikki kulmurit ovat lähteneet irti ja alakulmuritkin näyttävät menevän oikeille paikoilleen pienen "oikomishoidon" jälkeen. Hyvä juttu! Sisäsiisteys on vielä vähän vaiheessa. Pääasiassa tarpeet tehdään ulos, mutta sisällekin tulee vielä. Ainoastaan yhden työpäivän Irkku on tähän mennessä ollut pissimättä sisälle. Kyllä se kai joskus oppii. En yhtään muista minkä ikäisenä Roni oli täysin sisäsiisti. Tästäkään en jaksa stressata.

Ronin kanssa agilityssä mennään kokoajan eteenpäin. Kepit sujuu jo oikealta puolelta lähes itsenäisesti, oikea aloitusväli pitää enää näyttää. Seuraavaksi harjoitellaan sitä, että Roni alkaisi itse löytämään sen oikean välin mistä aloittaa. Kontaktit sujuu kosketusalustan kanssa, mutta tuntuu silti, ettei Roni oikein tajua niitä. Jospa sen päässä herne liikahtaisi jossain vaiheessa. :DEdelleen Roni hyppii mua vasten agissa heti, jos menen itse ohjauskuvioissa sekaisin tai unohdan radan (eli usein), mutta lopettaa kun kiellän eikä enää ole aikoihin repinyt vaatteita. Nykyään maltan lopettaa ajoissa ennenkuin Roni kuumenee ihan hulluna. Itsekin olen mielestäni jo hiukan kehittynyt, en enää näytä kokoaikaa Hessu Hopolta radalla juostessani. Tai ainakin oletan niin. :D Viime treeneissä Roni loukkasi kannuskyntensä, mutta se ei menoa haitannut. Itse huomasin tapahtuneen vasta, kun ihmettelin miksi Ronista vuotaa verta. Betadinea ja kipulääkettä hoidoksi ja kynsi on nyt jo miltei ennallaan. Onneksi. Tämän tapahtuneen ansiosta muistin, että ne vakuutukset koirille pitäisi vihdoin hommata. Niin ja mulla on nykyään oma sportti-ID. Olen  agilityurheilija.Minä, urheilija?!?! :D Irkkukin pääsee muuten todennäköisesti mukaan parsonpenskojen ipana-agilityyn. Irkku, joka siis luulee olevansa parsoni. Annu kerran parsonlenkillä sanoikin, että Irkulle ei saa antaa peiliä nenän eteen, ettei tule identiteettikriisiä. :D

Elämässämme on muutenkin ollut nyt hiukan muutoksia tässä lähiaikoina, sillä elämässämme on alkanut pyörimään uusi ihminen. Molemmat koirat ovat tähän jollain lailla reagoineet. Irkku on jotenkin vielä huomionhakuisempi kuin ennen (mikäli se enää on mahdollista), kun en anna sille kaikkea huomiotani. Tai sitten tämä toinen ihminen on saanut minut huomaamaan kuinka kuriton penska Irkku on. :D Roni tosin huolehtii Irkun komentamisesta, kun Irkulla menee ihan överiksi se riehuminen. :) Onneksi Iris on "Irkku rakastaa kaikkia, aseet heitetään roskiin"-tyyppinen ratkaisu, joten sen suhteen ei ole pelkoa, mutta Roni on kerran murissut tälle kyseiselle ihmiselle. :( Roni lensi sitten perkeleiden säestämänä vierestäni pois ja vasta luvan kanssa nöyränä sai palata takaisin. Tämän jälkeen ei ole sellaista esiintynyt. Veikkaan kyllä, että kipeällä kynnellä ja Irkun ruokien syömisestä johtuneella ripulilla oli osuutta asiaan. Roni nimittäin kyllä tykkää tästä ihmisestä kovastikin. Toivottavasti tottuvat tilanteeseen ja minut tuntien tälläiset "poikkeustilanteet" eivät kauaa kestä. ;)

Irkun syöminen on nykyään melko huonoa. Se nirsoilee ja kaiholla katselee Ronin ruokia. Irkku syö siis nykyään tätä kunnes aloitamme BARF-ruokinnan Niinan kanssa yhteistyössä. Irkku syö iltaruuan kokonaan, mutta aamuruuasta närppii vain lihat yms ja jättää nappulat lähes syömättä. En tiedä mistä johtuu, mutta ei ole kukaan koira varmasti ruokakupin ääreen nälkään kuollut. :)

Huh, tulipas tekstiä. Ai niin, nyt on taas kone kotonakin. Kiitos johdonkorjaaja ihmemiehelle. :) Verkkokauppa.com pitäköön tunkkinsa. Pah.

Minulla on tässä netistä vieroittautumisjakso meneillään, kun Irkku söi tietokoneen laturin. :( Onneksi ei ollut seinässä kiinni.

Muuten meillä sujuu todella vaihtelevasti. Välillä kaikki sujuu todella hyvin ja välillä taas tuntuu, että mikään ei suju. Ohittamiset ei suju juuri milloinkaan, mutta harjoitellaan. Heti  kyllä lapsosista huomaa milloin on jaksanut/ehtinyt tehdä erikseen lenkkejä ja milloin ei. Kun lenkkeilen jomman kumman kanssa kaksi, on molemmat ihan into piukeena tekemässä mamman kanssa töitä, jopa Roni toisinaan osaa ohittaa silloin. :)

Agilityssa elämme taas vaikeita aikoja. Ilmeisesti treenitauko ei ole Ronin juttu. Neljän viikon tauon jälkeen se on ollut taas samanlainen vaatteissa roikkuja kuin aina ennenkin. :( Toivon mukaan se loppuu taas. Edistystäkin tosin on tapahtunut: kepit sujuu lähes itsenäisesti oikealta puolelta ohjattuna ja kontakteilla malttaa istua kunnes saa luvan lähteä. Ei tosin osaa pysähtyä siihen kontaktille vielä yhtään itsenäisesti. pitää melkeinpä fyysisesti se siihen vielä pysäyttää. Uusi lemppari radanpätkä, jota viime kerralla tehtiin:kepit, pöytä, keinu, putki. Roni mielestä toi oli ihana!!! No joo, mutta katsotaan mitä tästä tulee. Ajattelin ottaa kausikortin yhteen agihalliin, jolloin pääsisi useammin harjoittelemaan ja Irkkukin pääsisi tutustumaan agin saloihin. Ajattelin hyödyntää siinä samalla kokeneempia parsonohjaajia. ;)

Roni toipui leikkauksesta hyvin, ei ole käytös/paino muuttunut suuntaan eikä toiseen ainakaan vielä. Tosin ei sen ehkä tarvitsekaan muuttua, leikkautin Ronin lähinnä Irkun tulevien juoksujen takia. Irkun rappukäytäväkäytös jatkuu samanlaisena. Vesisuihku toimi ehkä 4päivää, takaisin sisälle palaaminen ehkä viikon (kunnes Irkku kiljui koko sen väliajan sisällä) nyt parhaiten on toiminut se, että en tee mitään ennenkuin tytsy istua napottaa hiljaa eteisessä ja sitten katsekontaktilla saa luvan edetä seuraavalle etapille. Noita etappeja on toisesta kerroksesta alaovelle 6kpl. :) Tämä toimii ainakin vielä toistaiseksi.

Eilen käytiin Milan ja Anun kanssa lenkillä ja nyt tytötkin jopa leikkivät. Roni "körmyytti" Milaa, mutta eipä tyttö hetkahtanutkaan siitä. :) Annun ja poikien kanssa ollaan tehty hihnalenkkejä paljon ja pojat eivät ole kertakaan edes yrittäneet tapella, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut miljoona. Mahdollisuudet siis vanhapiikakommuuniin on. :D Kuntokolmonen on muuten loistava paikka harjoitella, jos jonkilaisia ohituksia! Jatkossa lenkkeilemme siellä harjoitusmielessä aina, kun vaan mahdollista.

Ronilta lähti nyt vihdoin pallit! Tuossa se nukkuu sylissä. Kauluria ei suostu pitämään, tai siis pitäähän se, mutta hyppii seinille. Taidetaan harjoitella sit myöhemmin illalla. Ei sitä onneksi kyllä se haava kiinnosta, mutta Irkulle voisi sen kaulurin laittaa. :) Laitan Ronille kaulurin vain, jos on pakko.

Nyt tulee siis pieni treenitauko agilityyn, mutta ajattelin kuitenkin maanantaina mennä treeneihin molempien kanssa. Ronin kanssa harjoittelemaan sitä, että esteide lähellä voi olla ihan rauhassakin. Toisin sanoen ollaan siis, vaikka puoli tuntia hallissa syömässä nakkeja. Ajattelin Irkun kanssa käydä haistelemassa tunnelmaa ja kokeilla vaikka putkea tms. Soittelen vielä huomenna agikouluttajallemme, että onko suunnitelma ok. Sitten seuraavalla viikolla harjoitellaan Ronin kanssa kontakteja ja keppejä. Ei hypitä vielä silloinkaan. Muuten Roni näyttää siltä, ettei leikkaus paljon menoa haittaa. :)

Sunnuntaina oltiin pinseritreffeillä ja Irkkua körmyytti oikein kunnolla siellä aikuinen urospinsku. Irkussa ei mitään jälkiä, mutta sen uroksen nenässä oli haavoja. En tajua yhtään mistä 
se tilanne alkoi. Tytsy oli pitkään sen jälkeen epäluuloinen. Oltiin puistossa sitten niin pitkään, että Iris alkoi taas leikkimään muiden kanssa eikä vaan seurannut mua siellä. Keskiviikkona käytiin Anun ja Milan kanssa lenkillä. Ronikin käyttäytyi tyttöjen seurassa oikein mallikkaasti. Iris ja Mila ei juuri leikkineet, kun metsässä oli niin paljon kaikkea muuta mielenkiintoista. Toivottavasti nähdään taas pian uudestaan. On muuten sisarukset hiukan eri näköiset. Pitää ens kerralla muistaa ottaa kamera mukaan.

Irkku on oikein tosissaan alkanut kiljumaan rapussa kulkiessa (ei siis tietenkään tee sitä yksinään, jolloin sitä olisi helppo kouluttaa vaan ainoastaan Ronin ollessa läsnä.) Sitruunapanta ei ota siitä kiljunnasta ja nyt ajattelinki alkaa kantamaan suihkepulloa mukana rapussa. Vettä niskaan aina kun kiljuu. Toivottavasti tehoaa! Tuntuu, että aina on jotain uutta ongelmaa, kun jostain pääsee eroon. Kyllä se taas tästä 
kuitenkin. :) Mutta ei meille muuta uutta.

Ajattelin tähän loppuun vielä listata mitä viime vuodesta jäi käteen:

¤ Kärsin 25-vuoden kriisistä
¤ Sain vakituisen työpaikan paikasta, jossa todella viihdyn
¤ Erosin, tapailin, erosin ja viihdyin/viihdyn sinkkuna.
¤ Muutin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin asumaan.
¤ Jouduin opettelemaan kokkaamaan sen verran, että pysyn hengissä :D
¤ Laihduin pahimmillaan 8kg, joista olen jo puolet saanut takaisin.
¤ Kävin Lontoossa, Yorkissa, Edinburghissa ja Italian kiertueella.
¤ Löysin paljon uusia ystäviä ja huolehdin vanhoistakin paremmin kuin ennen
¤ Vieraannuin Järvenpäästä
¤ Aloin tuntemaan, että Tampere todella on kotikaupunkini
¤ Pidin elämäni ensimmäisen palkallisen 4 viikon kesäloman
¤ Olin mukana Tehyn työtaistelussa
¤ Suututin naapurit ja lepytin heidät myöhemmin
¤ Aloin maksamaan opintolainaa takaisin.
¤ Hankin toisen koiran
¤ Sain oman auton
¤ Kävin katsomassa melko paljon keikkoja: Näin Musen kahdesti.Jihaa!    Niin ja Toothpastenki näin kahdesti. :D
¤ Opin tuntemaan itseäni taas paremmin
¤ Kävin paljon ulkona syömässä... ja juomassa.
¤ Opin käyttämään messengeriä, facebookia ja myspacea :D
¤ Elin yhden elämäni vaikeimmista, mutta silti parhaimmista vuosista. Itkin, nauroin ja nautin paljon! :)

Joulu maalla, kuvissa mukana Tino ja Tyyko

Irkku, rakas siskoni ja Tino Mummulan sohvalla.



Irkku ja Tyyko

Mona on tänäkin vuonna viettämässä meillä uudenvuoden päivää, tällä kertaa tosin vain muutaman tunnin. :)


Irkku ja Mona



Koko lauma aloittamassa painia


Tässä on painit menossa


Hurrrja Irkku


Taitaa Irkku olla jo tytön hajuinen eikä enää vauvan, kun molempia kiinnostaa



Ronin jaloista on hyvä huudella.


Kaks vastaan yks

Hiukan on aikaa kulunut viime kirjoittelusta. Ei ole ehtinyt, jaksanut eikä kiinnostanut tänne kirjoitella. :) Nyt ajattelin lyhykäisesti kertoa parin viime kuun kuulumiset. Mistäs aloitettaisiin?

Ensinnäkin Iriksen yksinolo sujuu Ronin kanssa jo todella hyvin, mitä nyt sotkevat ihan hullun lailla, mutta naapureilta ei enää ole tullut valituksia ulvomisesta. Tosin liekö sillä vaikutusta, että kävin seinänaapurini luona kylässä suklaarasian kanssa eräs sunnuntaipäivä. Päätin, että vaihdan taktiikkaa, ajattelin olla NIIIN kiva, ettei se enää kehtaa valittaa mulle. :D No joo, mutta ilmeisesti koiratkin hiljenivät juuri samana päivänä, kun aloin kivaksi ;) Yksinyksinoloa harjoitellaan hitaasti, mutta "varmasti". Miltei päivittäin lukittaudutaan Ronin kanssa jonnekin Irkun pääsemättömiin. Ongelmaksi tässä muodostuu iltapainotteinen työni ja aamu-unisuuteni. Ei viitsisi yöllä Irkkua vinguttaa, kun on kuitenkin se naapuri... No, hiljaa hyvä tulee. Boksissaan autossa Irkku on hipihiljaa.

Hihnassa nuo kulkevat häiriöttä kauniisti kaksin ollessaan, mutta toisen koiran tullessa vastaan molemmat riehaantuvat. Pitäisi tehdä enemmän lenkkejä erikseen, mutku ei ehi eikä jaksa eikä kiinnosta. :) Rappukäytävässä maltetaan kulkea rauhassa, mutta suuta eivät kumpikaan osaa pitää kiinni, jos vaaditaan rauhassa kulkemaan. Tämän vuoksi iltaisin siellä saa juosta, kunhan pitää suunsa kiinni. ;) Irkku on edelleen miltei kokoajan lenkeillä vapaana (lenkkipolkujen lähellä, kun ei ole autoteitä) ja Roniakin uskaltaa nykyään pitää herkemmin vapaana, kun on tultava mamman luo syömään namit, ettei Irkku vaan niitä syö. Iris jaksaa jo tosi hyvin olla meidän pitkilläkin lenkeillä mukana. Hiukan olen Ronin lenkkejä lyhentänyt, ettei tarvitsisi käydä kaksia lenkkejä päivän aikana ja hyvin tuntuu Ronikin pärjäävän. Eikä tässä enää kauaa mene niin Iriskin jaksaa tehdä reilun parin tunnin lenkkejä.

Kotona minun lapsukaiseni ovat oikeita kullannuppuja. Mitä nyt painivat välillä niin, että meinaa seinät mennä nurin. Iris on uskoo hyvin kieltoja, mutta muisti on turkasen lyhyt. Samasta asiasta joutuu usein huomauttamaan useampaan kertaan. Sisäsiisteys on jo nurkan takana, mutta itse olen hiukan liian laiska juoksemaan joka kerta ulos, kun Iris on syönyt, leikkinyt tai nukkunut. Monta yötä on jo tosin mennyt niin, ettei ole mitään ollut lattioilla. Tehdään aamuisin kaksi keikkaa ulos, yksi heti herättyämme (kirjaimellisesti: pyjama päällä nurkan taakse) ja toinen ennen töihin lähtöäni. Samoin illalla käydään usein vielä nurkalla juuri ennen maate menoa. Kynsien leikkuukin alkaa pikkuhiljaa avustajan avustuksella sujumaan. Kävimme trimmaajalla leikkauttamassa muutamaan kertaan kynnet ja aiomme käydä jatkossakin, jollen onnistu avustajaa saamaan. :) 5euroa on pieni hinta siitä, etten joudu yksin painimaan Irkun kanssa, jolloin kynsienleikkuusta ei tuu mitään.

Ronin kanssa arki on Irkun  myötä helpottanut. Ohittamiset on edelleen ongelmana (varmaan ikuinen ongelma, sillä vastahan tässä on yli vuosi asiaa treenattu. huoh.), mutta noin muuten sujuu hyvin. Agilityssakin Roni on rauhoittunut ihan älyttömästi. Reikiä ei ole vaatteisiin tullut viikkoihin. Ilmeisesti laatuaika mamman kanssa on Irkun tulon myötä arvokkaampaa. Käytiin myös Ronin kanssa viiden kerran käytöskoulu, josta sai kyllä hyviä käytännön vinkkejä mm. ohittamisen ja rappukäytävä käytöksen harjoitteluun. Roni on nykyään aikuinen. Saman huomasi myös ystäväni, joka oli Ronin kanssa joulun vietossa samassa paikassa. Hän oli nauranut aikuistuneelle Ronille, sillä Roni oli  kuulemma ihan eri koira kuin vuosi sitten.

Joulun koirat viettivät siis eri osoitteissa, Roni oli "isukin" kanssa viettämässä joulua ja Irkku minun mukanani maalla mummolassa. Iris nautti kovasti eikä säikähtänyt edes suurta koiralaumaa (5 aikuista, isoa ja isohkoa koiraa). :) Juoksuhepulit ja metsälenkit olivat päivittäisiä ja "papan" mahan päällä oli turvallista tirsailla, kun iski väsy. Iris on kyllä melkoinen "Drama Queen". Joulunakin se kiljaisi, vaikka Tino vaan näytti Irkulle hampaita ja kotona kerran mökötti puoli tuntia kopissaa, kun Roni kehtasi komentaa Irkun pois kupiltaan. :D

Uudenvuoden raketit eivät Irkkua hetkauttaneet, mutta välteltiin silti illalla ulkoilua, sillä minä olen paukkuarka. :) Iris on muutenkin todella rohkea tapaus, kyläillessä ei pelota eikä muutenkaan juuri mikään. Ainut mikä on maailman kamalinta on se, kun mamma on poissa näköpiiristä. Nopeasti sekin unohtuu, kun saa jotain muuta tekemistä.

Eilen olin jo paniikissa (juu, stressaan superherkästi) yhteydesä Riikkaan, että eihän Irkulla voi olla vielä juoksujen  aika. Paniikissa siksi, että leikkautan Ronin reilun viikon päästä eikä pojan olisi kiva mennä hormonit sekaisin leikkaukseen. Juoksujen alkamista epäilin siksi, että Roni haisteli koko illan Irkun takapäätä ja hyppi selkään. Luovutti tosin aina melkein heti, eikä jäänyt selkään roikkumaan. Ilmeisesti normaalia käytöstä urokselle, mutta Roni ei ole koskaan hypännyt kenenkään selkään aiemmin saati nylkyttänyt mitään. Ehkä se on myöhäisherännäinen. Epäilen eilisen hyperseksuaalisen käytöksen syyksi naapurirapun narttukoiran juoksuja ja sitä, että Irkku alkaa haista tytölle. Samaa mieltä oli Riikka. :D

Tässä kai meidän kuulumiset lyhykäisyydessään. Emäntä elelee edelleen sinkkuna, eikä loppua näy. Sänkyynkään ei tosin taida enää ketään mahtua meidän kolmen suuren lisäksi. :D Ajattelin tässä lopuksi listata tavoitteita vuodelle 2008 meille kaikille kolmelle erikseen:

RONI:

¤ Hihnakäytös kunnolliseksi kontaktia vahvistamalla (hyvällä alulla ollaan jo, ei vedä hihnassa alkulenkin hillumisen jälkeen ja ottaa kontaktia esim. autoja ohittaessa. 

¤  Agilityssa Roni voisi oppia kontaktit, kepit ja irtoamaan tämän vuoden aikana. Vähän ehkä turhan suuret tavoitteet, mutta ei me kuitenkaan aleta kisaamaan niin ei sillä niin väliä. :D

¤ Rappukäytävä käytöksen harjoittelu ja miehiin totuttelu jatkuu edelleen. Toivotaan, että reviirin puolustaminen vähenisi pallien poiston myötä.

IRIS:

¤ Kynsien leikkuu sujuvaksi ilman avustajaa

¤ Yksinyksinolo ilman kauheaa kiljumista

¤ Tokon pentukurssille ajateltiin keväällä ilmoittautua

¤ Arki sujuvaksi :)

MIRKA:

¤ Vähennän kiroilua.

¤ Yritän hoitaa talousasiani kuntoon ennen huhtikuuta, jotta voi sitten matkustella.

¤ Aion pysyä itselleni ja omille periaatteilleni uskollisena tänäkin vuonna. Aion myös huolehtia itsestäni paremmin.

¤ Pyrin käymään joka päivä edes vartin lenkit koirien kanssa erikseen ja tekemään koirien kanssa joka päivä jotain harjoitteita. Siinä ei kuitenkaan mee kuin vartti/koira. :)

¤ Aion antaa ystävilleni entistä enemmän aikaa ja näyttää entistä enemmän sitä että välitän heistä. 

¤ Työrintamalla aion ottaa uudet haasteet vastaan mikäli ne minua kiinnostavat, muuten opettelen edes joskus sanomaan EI.

Meillä sujuu hyvin. Tai oikeastaan KAIKKI muu paitsi kynsien leikkuu. Huoh. Täytyy pyytää kavereita kylään aina, kun yrittää niitä leikellä. Ei riitä kädet eikä taidot muuten. Oon nyt yrittänyt hyvällä, väkisin, nukkuessa, totutellen.. You name it! Oli se helppoa opettaa ahneelle parsonille, mutta tuo Iris, kun ei tunnu nakista tms. juuri välittävän. No jatketaan harjoituksia. :)

Ulkoilut sujuu jo tosi hyvin. Pitkät lenkit tehdään melkein aina porukalla, Iris on vaan noin neljäosalenkin sylissäni. Kohta se vaan on niin iso, etten jaksa enää kantaa. :) Yksinoloa ollaan harjoiteltu paljon ja sekin pikkuhiljaa sujuu, mitä nyt Iris sunnuntaina tuli kevythäkistään läpi, kun siellä olemista harjoiteltiin. :D

Siivotessa ei sitten loppujen lopuksi tarvinnut häkkiä kovin pitkään, kun Irkku hiukan pelkää imuria ja inhoaa märkää moppia! Jes! Toisin kuin tuo minun riiviöparsonini. Vasta kaksin muutettuamme on Roni lopettanut imurissa ja mopissa roikkumisen. :)

Nuo kaksi tulevat todella hyvin juttuun ja perjantaina käytiin Järvenpäässä ja Iris tutustui "isoihin poikiin". Hetken aluksi jännitti, mutta pian Iris jo leikki Tyykon kanssa. Tai oikeastaan Tyyko, Roni ja Iris leikki kimpassa ja Tinoa ärsytti se melske. :D

Kuvia tulee, kunhan mamma jää kotiin työttömäksi ja on taas aikaa. :)

Tänään oltiin porukalla metsässä lenkillä noin tunnin verran. Tästä ajasta Iris oli takkini sisällä lämpimässä noin 80%. :D Ronin liikunnan määrästä olen Iriksen kotiuduttua ollut huolissani ja nyt sitten poitsu pääsi kunnolla revittelemään. Juoksi tunnin kuin hullu. ;) Joutuivat reppanat autossa olemaan samassa häkissä, koska takaluukun lukko oli jäässä, enkä siis saanut Ronia omaan boksiinsa. Yritän myöhemmin tänään saada lukon sulamaan. Hyvin niillä kuitenkin siellä sujui ei mitään murinoita tms. kuulunut. Muutenkin Roni on todella kärsivällinen ja ihana! Eilen aamulla se tosin ärähti Irikselle, kun Irkku oli aloittamassa riekkumisen klo 6 aamulla, mutta Roni ärähti Irikselle kovasti, ilmeisesti sanoen "Meillähän ei tähän aikaan riehuta, nuku!". Iris rauhoittuikin nukkumaan ja herättiin vasta klo 9. On toi Roni vaan niin mun poika, ehkä Iriskin vielä oppii meidän huushollin aamu-unisille tavoille. :D Kahden viime yön jäljiltä en ole löytänyt tarpeita lattialta ollenkaan ja muutenkin on sellainen tunne, että tytsy oppii pian sisäsiistiksi. Ilmoittaa kyllä kovaan ääneen milloin hänellä on hätä ja jaksaa jo yllättävän kauan (eli sen ajan kun puen itse salamannopeasti päälleni) odottaa ulos pääsyä! Hieno tyttö. Hiukan tuo kylmyys haittaa, mutta Iriksellä on nyt ollut Ronin vanha villapaita päällä ja kohta Ronin fleecehaalarikaan ei varmaan ole liian suuri enää. En vielä raaski ostaa omia vaatteita vaan saa pärjätä Ronskun vanhoilla ja nykyisillä tämän talven.

Autossa Iris malttaa pysyä jo hiljaa, mutta sisällä boksissaan pitää mekkalaa! Tänään harjoiteltiin pariin otteeseen ja voi sitä meteliä. Yritän nyt opettaa sillä taktiikalla, että aluksi pääsee heti pois, kun on sekunninkin siellä rauhassa ja sitten pikkuhiljaa pidentää aikaa... Iriksen on pakko siihen tottua, sillä kun esim. leikkaan Ronin kynsiä tai treenaan Ronin kanssa jotain, ei Iris voi pyöriä jaloissa ja toisin päin. Samoin siivoaminen sujuu satakertaa helpommin näin. No ajan kanssa harjoitellaan.

Tässä muutama heikohkolaatuinen kuva metsäretkeltämme:












Ja viimeisenä virallinen "osaan pissiä jo ulos"-kuva. hih.

Tänään Iris joutuu olemaan ekaa kertaa vähän pidempään yksin kotona, kun meillä on Ronin kanssa agility, mutta eiköhän se pärjää, jos vaan naapurit jaksavat kuunnella vinkumista. :)
 Roni tuossa paraikaa yrittää parhaansa mukaan väsyttää Iristä.

Marika ja Annu kävivät tänään kylässä. Roni oli onnessaan, kun HÄNTÄ tultiin katsomaan. :) Eikä ollut yhtään mustasukkainenkaan. Marikalla oli kamera mukana ja tällaisia kuvia näistä mun karvaisista kakaroista sai. Iris on edelleen tosi reipas, ulkoilu sujuu lumesta huolimatta ja melkein kaikki tarpeet on tänään tehty ulos. Nyt se nukkuu tuossa ja kohta vietetään hiukan laatuaikaa, kun Roni on T:n luona lenkkeilemässä. :) 
On tää "Äitiys" ihanaa, vaikka oli ihanaa, että MINÄ sain ihmiskontaktin tänään. :D Tässä tulee ihan mökkihöperöksi, kun vaan koirille höpisee. :)










Tuleva näyttelytähti poseeraa ei niin osaavissa käsissä. :)


Kuvat: Marika Kelokari

Nyt ei jaksa kirjoittaa, kuvat riittäköön! Sen verran sanon, että yllättävän hyvin menee. Molemmat nukkuu tällä hetkellä sulassa sovussa sylissäni/kainalossani. :)













Kahdet pissat tullut jo ulos ja äsken Iris tuli ihan itse portaat ylös ja jaksoi melkein kokonaan meidän pikkulenkin kävellä hihnassa. Ronia seuraa kuin hai laivaa ulkona. :D On se ihana!

perjantaina. Ihanaa!!! Tässä yövuoroni alla juurikin siivoilen pennulle vaarallisia esineitä ja asioita piiloon, huomenna vien matot kellariin. Perjantaina ennen Helsinkiin lähtöä viimeistelen sitten asunnon. JeeJee! Kaikki on nyt valmiina jo hankittuna, häkki pitää vielä sisustaa ja viedä autoon. Roni on enää kouluttamatta. :D

Laitan sitten kuvia penskasta ja Ronskusta, kunhan kotiudumme. Mulla on ensi viikko hauvavauvalomaa eli ehdin tutustua tähän uuteen perheenjäseneemme mainiosti. T on luvannut tehdä Ronskun kanssa pitkät lenkit lauantaina ja sunnuntaina, jottei heti tartte jättää vaavia yksinään.

Mitäs meille muuten. Luolakokeessa käytiin lauantaina Nakkilassa. Tulos D33. Laitan arvostelun tänne myöhemmin.Agilityyn ei olla pariin viikkoon päästy, koska oon aina töissä.Lenkkeilty ollaan kuten ennenkin ja hiukan yritetty harjoitella hihnassa ja rapussa kulkemista. Molemmat sujuu erittäin hyvin, kun ketään ei tule vastaan... Jatketaan siis harjoituksia. Vapaana ollessaan Roni tottelee kuin unelma, toivotaan että onnistun sen suhteen yhtä hyvin toisenkin koiran kanssa. Muutenkin olen havainnut Ronissa jonkilaista aikuistumista ja toivon, että pentu lisää aikuistumista. Saa nähdä.

Eilen Riikka trimmasi Ronin upeaksi pojaksi. Roni seisoi suht nätisti pöydällä. Vähän se jaksoi taistella, mutta paljon vähemmän kuin lattialla trimmatessa. Kiitos Riikalle taas. Tänään mennään Arskan ja Jaskan kanssa lenkille tänne meidän hoodeille. Yritetään totuttaa poikia toisiinsa, jotta vanhatpiiat voi sitten joskus asua samassa pihapiirissä koirineen. :D